Tukholman jalkapallojuhla ja sen varjopuolet

Urheilun monimuotoisuus ja intohimoinen kulttuuri vyöryivät yllättäen eteen Tukholmassa. Sen mukana tulivat myös ilmiöt, jotka eivät aina ole yhtä miellyttäviä, kirjoittaa Jussi Paasi. Kun lähes 50 000 ihmistä kokoontuu samaan paikkaan samalla kertaa, se voi aiheuttaa yllätyksiä. Tämän vuoksi päätin kollegani kanssa lähteä hyvissä ajoin, kaksi tuntia ennen aiottua alkamisaikaa. Ajoitus oli osuva. Tukholman liikennevälineet olivat täynnä jo iltapäivästä. Juna oli hiostavan kuuma huolimatta kevään arkuudesta ulkona. Suurin osa matkustajista näytti suuntaavan Solnan suuntaan. Ihmisten pukeutuminen heijasti joko mustankeltaista tai vihreävalkoista väriteemaa. Kyseessä oli paikallismatsi AIK:n ja Hammarbyn välillä. Itse olin kaupungissa jääkiekon MM-kisojen vuoksi, mutta välipäivänä päätimme kokea jalkapallokulttuuria. Paikallispeli oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin, mutta viime hetkellä onnistuimme saamaan liput. Hintakin oli kova, mutta joka sentin väärti. Jääkiekon MM-kisat alkoivat Tukholmassa 9. toukokuuta, mutta yllätyksekseni kisahumu ei juuri näkynyt kaupungissa. Globen oli kyllä paikoillaan, mutta sen suurempaa kisatunnelmaa ei ollut havaittavissa. Ehkä edellisvuoden Prahan riemukas kevät antoi aihetta liiallisiin odotuksiin. Ruotsi on ennen kaikkea jalkapallomaa, ja sen sain kokea paikallispelissä täysillä. Välillä kuitenkin mieleen palautui, etteivät kaikki jalkapallon ympärillä syntyvät ilmiöt ole yhtä kauniita. Saavuimme ajoissa stadionin viereiselle asemalle ja ihmisvilinässä näkyi kaikenkirjava joukko otteluun saapuneita. Tunnelma oli positiivinen ja odottava, vaikkakin areenan ympärillä turvallisuustoimet olivat mittavat. Ottelu alkoi viivästyneenä, kun täyteen pakatun junan ovet eivät avautuneet juuri lainkaan, mikä sai aikaan kaaosta. Tällainen ilkivalta ei ole uusi ilmiö Ruotsin jalkapallossa. Kentällä AIK ja Hammarby eivät ehkä tarjonneet jalkapalloilullisesti parasta, mutta yhteisöllisyyden ja urheilun jännittävä tunnelma korvasivat sen puutetta. Huutaminen ja kannustus katsomossa oli aivan uskomatonta. Ottelun päättyessä kuohuttava kokemus muistutti siitä, mikä tekee urheilusta mahtavan. Kaupungissa jalkapallo vetää puoleensa kansaa kuin magnneetti, toisin kuin jääkiekon MM-kisat, jotka jäivät paikalliselle tasolle. Tällainen tunnelma olisi hienoa Suomessakin, mutta yhdessä upeuden kanssa myös lieveilmiöt saattaisivat valitettavasti seurata.