Slovakian Ihmetalentti Jääkiekon MM-kisoissa Suomesta lähdettyään

Tiesitkö, että DN:ssä voit luoda ilmaisen käyttäjätilin? Kirjautuneena pääset hyödyntämään useita älykkäitä toimintoja.

– Hän oli sellainen lapsi, joka aina, aina halusi harjoitella ja aina, aina halusi kilpailla ja kehittyä paremmaksi, sanoo Håkan Waerner, Flemingsbergs J-20:n valmentaja.

Elokuussa 2014 yhdeksänvuotias slovakialaipoika Dalibor Dvorsky astui yhdessä isänsä kanssa Tukholman lähellä sijaitsevan Tumba Hockeyn pukukoppiin. Perhe oli muuttanut Tumbaan tavoitellen parempia mahdollisuuksia nuoren Dvorskin jääkiekkokehitykselle.

Vaikka muutto uuteen maahan ja uusi kieli olivat suuria haasteita, sopeutui nuori urheilija nopeasti tilanteeseen. Suomessa vietetty aika oli käänteentekevä hetki hänen urallaan.

– Kaikki kaverit Tumbassa olivat ystävällisiä – minulla on siellä yhä monta ystävää, joiden kanssa olen yhteydessä, sanoo Dvorsky sujuvalla ruotsilla.

Montrealin eurooppalainen kykyjenetsijä Christer Rockström sai kuulla Dvorskyn tavoitteista. Hän näki, että Dumballa oli erinomaiset puitteet kehittyä jääkiekkotähtenä. Håkan Waerner, joka toimi tuolloin Tumban 05-joukkueen valmentajana, muistaa selvästi Dvorskyn ensivierailun jäällä.

– Ensimmäistä kertaa kun tapasin hänet, hän oli isänsä kanssa klubitalolla. En ole kovin hyvä englannissa, mutta saimme silti asiat selvitettyä, sanoo Waerner.

– Se, mikä kiinnitti huomioni, oli, että vaikka hän ei ymmärtänyt englantia tai ruotsia, hän asettui aina jonon eteen harjoituksissa.

Ensimmäisten Tumbassa vietettyjen vuosien jälkeen Dvorsky pelasi monissa nuoriso-ohjelmissa, kuten Flemingsbergs, Linköping ja AIK, ja teki myöhemmin debyyttinsä AIK:n aikuisten joukkueessa jääkiekon Allsvenskan-sarjassa.

Vuonna 2023 Dvorsky varattiin NHL-draftissa kymmenentenä, ja hänestä tuli St. Louis Bluesin ensisijainen valinta. Nyt 19-vuotias on päässyt ensikertaa mukaan jääkiekon MM-kisoihin Suomen maaperällä—paikassa, joka tuntuu toiselta kotimaalta.

– En olisi tänään se pelaaja, joka olen, jos en olisi ollut Tumbassa yhdeksänvuotiaana. Seura antoi minulle paljon ja oli erinomainen paikka aloittaa Ruotsissa, hän sanoo.

Mitä Waerner ja perheesi ovat tarkoittaneet sinulle?

– Waerner oli valtavan tärkeä kehitykselleni – myös Tumban jälkeisenä aikana.

– Perheeni ovat suurimmat esikuvani. Ilman heitä en olisi täällä. Kiitän heitä kaikesta.

Waerner kertoo, että vaikka Dvorsky oli taitava jo nuorena, hän ei varsinaisesti erottunut joukosta. Hänen menestyksensä takana on ennen kaikkea halu kehittyä jatkuvasti.

– Joukkueemme eräällä pojalla oli kova lämäri ja ”Dali” ei osannut tehdä sitä kunnolla. Hän harjoitteli kolme tuntia maalivahtitreenerimme kanssa, kunnes hän oppi. Waerner sanoo.

– Pelkkä lahjakkuus ei riitä. Rakastan jääkiekkoa ja rakastan olla jäällä. Näin sen silloin ja näen sen nyt – en pidä sitä työnä, vaan intohimona, sanoo Dvorsky.